Lounasta

 Olen todella laiska tekemään soseita pojalle.

Mutta koska vauvojen valmiiden ruokien tarjonta on täällä mielestäni todella huono, on ollut pakko itse keitellä porkkanoita ja perunoita. Kaikenlaisia hedelmä- ja vihannessoseita on hyllykaupalla, mutta sitten "kunnollista" ruokaa ei olekaan kuin paria laatua. En tiedä tekevätkö äidit täällä vauvojen soseet itse vai elävätkö vauvat tälläisellä ravinnolla. Tämä on mielestäni aika ihmeellistä, sillä aikuisille on olemassa vaikka minkälaista einestä. Meillä poika on nyt syönyt jo aika paljon samaa ruokaa kuin muutkin (vaikka hampaita ei ole vieläkään tullut) sillä kunnollista purkkiruokaa ei ole. 

Kouluruokailua ei täällä myöskään ole. Joissakin kouluissa on kanttiini, josta oppilaat saavat ostettua ruokaa. Eikä tämä ruoka ole suomalaista kouluruokaa lähelläkään vaan tyyliin pizzaa tai salaattia. Lasten mukaan on siis joka päivä pakattava mukaan lounaslaatikko. Olen joka päivä saman ongelman edessä: Mitä laittaisin lounaaksi? Kun ei sitä voileipiä jaksa päivästä toiseen syödä. Olen myös aika laiska tämän asian kanssa, ja samat lounaat kiertävät viikosta toiseen. Jos olisi aikaa ja energiaa voisi tähän asiaan panostaa oikein kunnolla, mutta mutta...

Yritän pitää lounaat aika terveellisinä. "Pääruokana" on joko keittoa, nuudeleita tai leipää. Lisänä laitan aina jotain hedelmää. Sitten myös jotain muuta kuten jogurttia, crackers, keksejä, juustoa tms. Lasten mielestä lounaat ovat tylsiä, kavereilla on kuulemma aina jotain hyvää. Jos jollakin on hyviä vinkkejä mitä muuta voisi laittaa, niin mielelläni kuulisin!

Tomaattikeittoa, omenaa, täysjyvä-crackers ja vettä.

Family Day

Eilen täällä oli siis yleinen vapaapäivä, Family Day, eli perhepäivä.

Tätä vapaapäivää vietetään vain neljässä Kanadan provinssissa, ja asumme yhdessä näistä onnekkaista paikoista. Miksi tälläinen vapaapäivä on sitten olemassa? Siihen ei varmasti ole muuta syytä kuin että päättäjät ovat huomanneet, että vuoteen tarvitaan vielä yksi vapaapäivä. Ja kaikki varmasti haluavat viettää enemmän aikaa perheensä kanssa, eli tehdään tästä perhepäivä :)

Tänä päivänä on siis melkein pakollista tehdä jotain yhdessä koko perheenä. Kaupungissa oli järjestetty paljon erilaista tapahtumaa ja toimintaa. Ainut huono puoli tässä on tietysti se, että koska kaikki ovat liikkeellä yhtä aikaa, niin joka paikka on täynnä. Viime vuonna teimme sen virheen, että menimme kylpylään perhepäivänä. Jonoa oli ulos asti ja ihmisiä pääsi sisään sitä mukaan, kun joku toinen tuli ulos, sillä kylpylä oli kapasiteettiaan myöten täynnä. Kivaa meillä oli kyllä, mutta tänä vuonna jätettiin suosiolla tälläiset paikat välistä.

Päätimme sitten mennä meidän asuinalueemme luistinradalle järjestettyyn lastentapahtumaan. Siellä oli ilmainen barbeque, askartelua, poroja, joita lapset saivat taluttaa sekä tietysti luistelua. Ulkona oli noin - 15 astetta pakkasta, joten parin tunnin päästä jouduin houkuttelemaan lapset kotiin, kun olin itse aivan jäässä. Kylmyys ei muita näyttänyt haittaavan, hulluja nämä kanadalaiset :)

Paikalla oli runsaasti ihmisiä, tämä kuva on otettu ennen tapahtuman alkua

Onneksi tuli lämmitti edes vähän

Lopuksi vielä sellainen uutinen, että poika oppi kävelemään! Hän oli siis 9 kuukautta ja yhden viikon ikäinen ensimmäiset askeleet ottaessaan. Nyt menee jo monta metriä kerrallaan. Hän muistuttaa pientä ankanpoikasta, joka on juuri kuoriutunut munasta, kun välillä menee jalat vielä solmuun :)

Be My Valentine?

Hyvää ystävänpäivää kaikille! 

Me emme miehen kanssa "vietä" ystävänpäivää tai Valentinen päivää. Kuitenkin talo on täynnä kortteja, karkkeja ja kaikkea pientä rihkamaa. Täällä on nimittäin tapana jakaa kortteja koulussa ja harrastuksissa. Eikä vain kortteja, vaan melkein jokaisessa kortissa on mukana tikkari, suklaasydän, tarra, kynä tms. Ja kaikki antavat koko luokalle, eikä vain niille parhaille ystäville, kuten Suomessa on tapana.

Ensin 4v. sai uintikerhosta 12 korttia, sitten esikoulusta 20 korttia. 6v. sai koulusta 24 korttia ja esikoinen sai 26 korttia. Eli aikamoinen kasa näitä on. Meiltä lähti yhteensä siis 82 korttia. Mutta ihan kiva tapa tämä on.

Lapset ovat taas lomalla torstain ja perjantain. Maanantaina on yleinen vapaapäivä.  

Retkellä omassa kodissa

Meillä on yläkerran makuuhuoneissa "ihana" kokolattiamatto, jota on mahdoton pitää puhtaana lasten jäljiltä. Saimme viimeinkin aikaiseksi kysyä paljonko sen pesettäminen maksaisi. Koska hinta oli kohtuullinen, tultiin sitä eilen pesemään. Meille vakuutettiin, että matto kuivuu noin kahdessa tunnissa. En tiedä tekivätkö he jotain väärin vai mistä on kyse, mutta nyt pian 24 tunnin päästä se on vieläkin kostea.

Emme siis voineet nukkua makuuhuoneissa vaan kannettiin kaikkien patjat olohuoneen lattialle. Illalla sitten ajattelin, että on tämäkin tavallaan pieni irtiotto arjesta. Lapsilla oli kivaa ja tuntui, kuin olisimme kylässä omassa kodissamme. Eli jos arki tuntuu liian kaavamaiselta päivästä toiseen niin koko perhe vain olohuoneen lattialle nukkumaan :)

Mustalaisleiri tänä aamuna.

Pohjanmaalta kotoisin. (Kiitos täti paidasta, se sai nyt jo kolmannen käyttäjän)

Tänään on "pancake Tuesday" ja lapset saavat pannukakkuja aamiaiseksi koulussa. On siinä kova työ opettajilla paistaa pannukakkuja 200 lapselle... Huomenna heillä on koulussa tuhka-keskiviikon jumalanpalvelus, josta alkaa paasto pääsiäiseen asti. Katolisessa koulussa saa nämä asiat vähän niinkuin "kaupan päälle". Meillä on yleensä lapset päättäneet yhden asian, josta luopuvat paaston ajaksi. Se voi olla joku ruoka tai huono tapa. Ja hyvin he ovat lupauksensa pitäneet, enemmän tahdonvoimaa tarvitaan meiltä aikuisilta :)

Haaste: viikon menu

Sain Kalamuijalta kivan haasteen kuvata viikon ajan meillä syödyt ruuat. 

Tässä siis viime viikko ruokakuvina :)

(Anteeksi huonot kuvat, syömisen aikaan ei ole enää päivänvaloa ja kuva piti räpsäistä nopeasti ennen kuin ruoka katosi parempiin suihin.)

Sunnuntaina tuli tv:stä Super Bowl. Ja vaikka meillä ei tätä lajia tv:stä seuratakaan, pitää tämä finaali aina katsoa. Mies on nuorempana itse pelannut amerikkalaista jalkapalloa, joten kiinnostusta riittää. Super Bowliin kuuluu monen tunnin pelin katsomisen lisäksi hyvä ruoka, joten "piti" meidänkin sitten hakea pizza. (Tosin tuohon pizzan hakureissuun meni niin kauan, että olin siinä ajassa jo tehnyt ruuan valmiiksi :)

Pojan annos. Kukkakaalia ja linssi-tomaatti-vihannesmössöä.

                                Sunnuntaina syötiin sitten illemmalla uunissa paistettua kanaa ja paistettua riisiä.

Maanantaina syötiin lihakeittoa.

Tiistaina syötiin tilapia-kalaa ja spagettia kerma-tomaattikastikkeessa. Tätä oli niin iso satsi, että syötiin samaa myös keskiviikkona.

Torstaina tein lihakastikkeen.

Ja sitä syötiin perunamuusin kanssa.

Perjantaina syötiin samaa kastiketta riisin kanssa. Teen yleensä ruokaa aina ison kattilallisen, ja sitä syödään 2-3 päivää. Näin pääsee helpommalla, kun joka päivä ei ehdi laittamaan ruokaa.

Lauantaina oli todella kiireinen päivä. Ja syötiin...yllätys yllätys...sen lihakastikkeen loput paistetun riisin joukossa.

Jälkiruokaa ei meillä ollut tällä viikolla ollenkaan, eikä yleensäkään kovin usein. 

Tälläistä meidän arkiruoka suunnilleen on, nopeasti tehtyä eikä mitään erikoista. Meillä ei syödä ollenkaan eineksiä, vaan kaikki tehdään alusta asti. Joskus innostun laittamaan ruokaa oikein pitkän kaavan mukaan, sillä oikeasti tykkään ruuanlaitosta. Tosin tällä hetkellä poika pitää huolen siitä, että hellan ääressä ei kauan seisota.

Lähetän haasteen eteenpäin Toinen koti -blogille ja Katjalle.

Haaste kuuluu näin:

- kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoat (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu:)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki"
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Lukutoukat

Meidän perhe on kirjaston vakioasiakkaita. Calgaryn kirjasto on todella panostanut asiakasystävällisyyteen, ja siellä on aina kiva käydä. Valikoima on todella suuri. (Ainut mitä sieltä puuttuu on suomenkieliset kirjat. Mutta kaikkea ei voi saada :) Lisäksi kirjastossa järjestetään monenlaista ilmaista ohjelmaa. On satutunteja, esikoululaisten kerhoja, lasten ja aikuisten lukupiirejä, äiti-lapsi tapaamisia, englannin kielen keskusteluryhmiä sekä kaikenlaisia sekalaisia kursseja. Kirjastokortista pitää maksaa 20 dollaria vuodessa per perhe, mutta se on pieni hinta verrattuna siihen, mitä kaikkea tuolla rahalla saa.

Me käydään kirjastossa yleensä kerran viikossa ja kotiin kannetaan kassi (tai kaksi) kaupalla kirjoja. Itselläni ei ole valitettavasti aikaa lukea, mutta lapset lukevat senkin edestä.

Tässä on esikoisen pino. 

Kuka arvaa, mikä sarjakuva on kyseessä? Nämä sarjakuvat on meillä luettu kymmeniä kertoja.

Kirjastosta löytyi sattumalta aito ja alkuperäinen muumi-sarjakuva. Pakotin esikoisen lukemaan tämän vaikka hän oli mielestään liian vanha tätä lukemaan. Eikö se kuulu yleissivistykseen :)

Seuraavat kirjat olen hankkinut kotiin Ruotsissa ja Suomessa käydessäni. Kyllähän se melkein niin on, että maailman parhaimmat lastenkirjat tulevat Ruotsista!

Tämä on ehkä ihanin kirja ikinä...

Tyttöjen suosikki

Tämä kirja saa lapset nukkumaan. Toimi ainakin esikoisen kohdalla, häntä ei pienenä meinannut saada iltaisin sänkyyn. Suomeksi lukeminen on meillä jostain syystä  vähän jäänyt. Yritän korjata tilanteen pojan kanssa.

Klassikko.

Tytöt ovat ihastuneet myös Dr. Seussin kirjoihin. Ja onhan ne ihan hauskoja, tosin äidillä meinaa mennä kieli solmuun näitä lukiessa.

9 kuukautta

Poika on huomenna tasan 9 kuukautta. Mihin tämä aika on oikein mennyt? Aika menee aivan liian nopeasti, eikä meillä olekaan pian enää vauvaa. Joskus toivon, että ajan voisi pysäyttää juuri tähän hetkeen. Vaikka toisaalta on myös kiva seurata, kun poika kehittyy.

Meidän päivärytmi on suunnilleen tälläinen jos ollaan koko päivän kotona (tosin aika harvoin on sellaisia päiviä, ettei ole menoja):

Poika herää noin 6.30 - 7 välillä tai aikaisemmin, jos kuulee, että siskot ovat heränneet.
Puetaan päälle ja mennään alakertaan. Teen tytöille aamupalan ja poika leikkii lattialla sillä aikaa.
Kun tytöt ovat lähteneet kouluun, syötän hänelle vauvapuuroa. Sitä menee pieni lautasellinen. Sitten lisää leikkiä ja noin kello 9.30 -10 poika alkaa olla väsynyt ja nukahtaa. Hän nukkuu noin 20 - 45 minuuttia. Herätessään lisää leikkiä. Lempipuuhaa on nyt kaikkien kaappien avaaminen ja tavaroiden tutkiminen. Aika hyvin poika viihtyy myös siskojensa leikeissä (niin kauan, kun siskot vain häntä jaksavat). Keskipäivällä annan pojalle esim. banaania tai jogurttia. Noin kahden aikaan hän alkaa olla taas väsynyt ja voi nukkua 10 minuutista tuntiin. Neljän viiden aikaan poika syö taas pienen lautasellisen ruokaa (joko vauvanruokaa tai sitten muusattuna samaa mitä me syömme). Ilta menee sitten leikkiessä ja tutkiessa paikkoja. Joskus poika voi nukkua noin 10-20 minuuttia kuuden aikaan illalla, mutta ei aina. Nukkumaan mennään 7-8 välillä, kun olen saanut tytöt sänkyihin. Imetän vielä päivän aikana monta kertaa, ja samoin nukkumaan mennessä. Öisin poika herää monta kertaa syömään ja joskus aamulla tuntuu, että hän on ollut koko yön rinnalla. (En siis jaksa nostaa häntä takaisin omaan sänkyynsä).

Mielipuuhaani. Kaikki on niin mielenkiintoista. Valitettavasti tyhmä äiti käy aina hakemassa minut pois täältä.

Uusia taitoja on seisominen ilman tukea ja käsien taputus. Poika tykkää myös laulamisesta ja musiikista. Hän on aina hyväntuulinen, eikä paljon turhia itkeskele.

Olen yrittänyt saada häntä syömään enemmän päivisin ja ennen nukkumaan menoa, jotta yöt olisivat vähän helpompia. Mutta poika ei osaa juoda tuttipullosta, eikä halua myöskään puuroa iltaisin. Lopetan varmasti imettämisen kokonaan parin kuukauden kuluttua. Esikoinen oli samanlainen vauvana, ja silloin lopetin imettämisen 8 kuukauden iässä. Kaksi nuorempaa tyttöä ovat molemmat juoneet korviketta pullosta päivisin, sillä jouduin menemään aikaisin takaisin töihin. Kiinteän ruoan aloittaminen oli heille tämän takia paljon helpompaa.

Groundhog Day

Sarjassamme kummallisia perinteitä.

Groundhog day:ta vietetään tänään. Aamulla järjestetyllä festivaalilla murmeli tulee ulos luolastaan, ja jos hän näkee varjonsa niin hän pelästyy ja juoksee takaisin luolaansa. Tämä tarkoittaa, että kevät ei ole vielä tulossa ja saamme kuusi viikkoa lisää talvea. Jos murmeli taas ei näe varjoansa, tulee kevät pian.

Tänään murmeli ei nähnyt varjoansa, joten kevät on ovella!

 Groundhog day on vanha perinne, joka on alkanut jo vuonna 1887 Pennsylvaniassa. Tämä perinne on alunperin tullut saksalaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan ja sitä vietetään joka vuosi helmikuun toinen päivä.

Kuuluisin murmeli on Pennsylvanian Gobbler's Knobissa asuva Punxsutawney Phil, joka on yli 100-vuotias. Kun murmelin tavallinen elinikä on noin 7-8 vuotta, niin kyseessä täytyy olla hyvin erikoinen murmeli :)
Perinne on tullut Kanadaan Amerikasta, ja Kanadassa on kolme kuuluisaa murmelia. Wiarton Willie Ontariossa, Shubenacadie Sam Nova Scotiassa ja Balzac Billy meidän provinssissamme Albertassa. Kanadalaisista murmeleista ainoastaan Sam näki varjonsa, joten toivoa on meilläkin!

                                                       Balzac Billy (kuva täältä)


Meteorologilaitoksen mukaan murmeli on ollut väärässä useammin kuin oikeassa, mutta tämähän on vain sivuseikka!

4-vuotiaan koulussa askartelema murmeli: